(GB CH Wyburn Obbie X Bulldale Rosemary)
23.04.2003-14.06.2008
Omistajat/owners: Minna & Petri Saukko
Synt / dob 23.04.2003
lonkat/hips: C/D
kyynärpäät/elbows: 0/0
silmät/eyes: OK
sydän/heart: OK
LTE +180 / Approved character test +180, secure to shots
Pelastuskoiraliiton raunio soveltuvuuskoe / SAR aptitude test for debris search (ruins)
Urho hävisi urhean taistelun imusolmukesyöpää vastaan kesän 2008 alussa. Urho oli Minnan ja Petrin rakastama perheenjäsen ja harrastuskoira. Urhon kaverina oli koko sen elämän ajan bullmastiffi uros Arttu, joka perheen suureksi suruksi nukkui pois vain yhdeksän päivää ennen Urhoa. Minna treenasi Urhon kanssa tokoa ja hakua pennusta asti. Myöhemmin harrastusvalikoima laajeni myös raunioille joilla Minna toimii kouluttajana. Reipaana ja rohkeana koirana ihmisystävällinen Urho soveltui hyvin pelastuskoiraharrastukseen.
Urho lost his brave battle to lymph cancer in the beginnig of summer 2008. He was much loved family member in Minna's and Petri's family. His best friend all his life was bullmastiff Arttu, who sadly died only nine days before Urho. Urho was actively trained in SAR by Minna who is also SAR instructor. Urho began with obedience and forest search as a puppy and added rumble search later on. With his active attitude and brave nature friendly Urho suited well for SAR.
Trivia
Urhosta ihmisten etsiminen oli hyvin mukavaa. Se oli isoon kokoonsa nähden yllättävän ketterä ja liikkui raunioilla hyvin… isosta koirasta lähti myös kohtalaisen isosti kuolaa varsinkin pidemmän treenin aikana. Tästä syystä Urhon maalimiehet saivat halutessaan piiloon mukaansa oman pyyhkeen. Se oli usein tarpeen, sillä tavallisesti Urho etsi saamansa palkat maalimiehen kädestä kätevästi kielellään samalla kun maalimiehen käsi on vähintään puoliksi Urhon suussa :)
Urho loved to search for people. Compared to his large size, he was surprisingly agile and moved well while working the ruins… big dog meant also sizable quantities of drool. That is why people who hid for Urho were equipped with their own towel. It came handy since usually Urho picked the treats from the hand with his tongue while the hand was at least half way in his mouth :)